Tekstit

Ehkä huomenna tiedän paremmin

Päivästä toiseen seuraava väsymys. En enää tiedä mitä sanoa. En osaa. Pohjalla taas epävarmuus, pelko. En uskalla kantaa vastuuta itsestäni. En uskalla luottaa. En uskalla päästää irti. En uskalla vain luovuttaa, antaa asioiden olla. Hallinnan ja kontrolloimisen tarve riipii elämää vähän joka puolella. Miksi yrittää esittää täydellistä kun kaikessa kuitenkin on epätäydellisyyttäkin? Niin, en osaa vastata. Jostakin syvältä se tulee, pakottava tarve näyttää että mun elämä on tosi mukavaa.
Jollain tapaa kun toistelee muille onneaan, alkaa epäillä sitä. Että onko siitä vain tullut tapa, vastata kuulumisia kysyville "menee tosi hyvin" miettimättä sen kummemmin? Olenko onnellinen? Vai onko onnellisuus vaan kulissi, minkä mä oon rakentanu heikkouteni, pelkojeni, arpieni, ahdistukseni eteen? Onko onnellisuudestaki tullu mulle suorittamista? Välillä tuntuu, että kyllä on. Niin vaikea on olla turhautuneella, uupuneella tai itkuherkällä fiiliksellä. Sitä vain yrittää päästä epätoivois…

Silti onnellinen

Olisitpa, kun minä tunnen olevani yksin

Kaikki aikanaan

Osaisimpa olla aito

Kuka mä oon

Elä

Paine

Vaativuuden tunnelukko

Keveys

Vieläkin ikävä opistoon

Irti tarpeesta kontrolloida

Ajatusten jatkuvassa ristitulessa